Archive for the Menoa & meininkiä Category

Poppamies järjestää jälleen viikinkiriehan!

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , , on helmikuu 27, 2013 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
poppamies_viikinkiriehaPoppamies täyttää viisi vuotta ja järjestää juhlapäivän kunniaksi talviriehan Tampereella lauantaina 2.3.2013. Tapahtuma on koko perheelle ja alkaa klo 11:00 (11:00 – 16:00) Tampereen Tallipihalla. Tapahtuma on ilmainen eli kaikki mukaan koko perheen voimin!

Mukana mm. seuraavanlaista hauskuutusta:

    • Ilmapalloja lapsille (350 ensimmäiselle)
    • Talvigrillauskilpailu (klo 13-15)
    • Viikinkiteema, teemaan pukeutuneille tuotelahja!
    • Poppamiehen uusien tuotteiden ennakkomaistiaiset. Mukana mm. 2 erilaista 5v juhlatuotetta
    • Poppamiehen maistiaisrata, jossa Poppamiehen tuotteita tulisuusjärjestyksessä. Parhaat maistelijat palkitaan
    • Loimulohta, chili con carnea, chilijälkkäreitä, tapahtuman oma chilidrinkki
    • Lasten hankimaalausta
    • Viikinkikuninkaan valtaistuin, jolla voit käydä kuvaamassa itsesi
    • Hevosvaunuajelua, ponitalutusta.

Poppamies tarjoaa tulisia makupaloja, kastikkeita ja muita uutuuksia, joiden lisäksi riehassa on lohenloimutusta, keittolounas ja jälkiruokia. Alueella on vohvelikahvio ja A-oikeudet omaava anniskelualue, sekä Tallipihan omat putiikit ja kahvila ovat auki tapahtuman ajan.

Luvassa myös hankigrillauskilpailu jossa loistavat palkinnot! DevilChef on mukana tuomaristossa, joten myöhemmin tulossa matskua aitiopaikalta. Pankaas grillaustiimit hioen ne reseptit kuntoon lauantaita varten!

Lisää infoa löytyy Facebookin tapahtumista: KLIK KLIK ja mestoille!

Mainokset

Kauhukeittiö mukana makkaraskabassa

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , , , on helmikuu 25, 2013 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
tuxpi.com.1361202681Olettehan käyneet jo tutustumassa makkararesepteihin Snellmannin sivuilla? Helvetinköökkikin uskaltautui mukaan pitkähkön harkinnan jälkeen, tosin pekonimatossa savustettu liha ei nyt lähtökohtaisesti voi olla, kuin hyvää ja ryhdikästä. Pientä omaan suuhun sopivaa viritteyä täytteeseen ja käsillä on varma, erittäin helppotekoinen hitti! Kylkeen raikasta Coleslaw -salaattia ja kyytipojaksi Kauhukeittiö suosittelee tummaa olusta!

Käykäähän tutustumassa ja napsuttakaa Kauhukeittiö sijoituksille

snellman

Wings Party Sky High

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , on heinäkuu 22, 2012 by DevilChef

image

Kaverin varpajaisissa päristeltiin siipiä hienoissa maisemissa ja aurinkokin jaksoi hieman näyttäytyä. Hyvää seuraa jälkkäriksi ja homma toimii. Kiitos kaikille!

Eat.fi

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , on helmikuu 11, 2011 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
Moni on varmasti tutustunut Eat.fi – nimiseen palveluun, mutta katsoinpahan aiheelliseksi nostaa sivustoa esiin. Eat.fi -sivusto tarjoaa nopeasti tietoa paikkakuntasi ruoka- ja juomatarjonnasta. Näet paikat kartalla ja mikä parasta – sivustolla on jo nyt runsaasti lukijoiden arvosteluita hinnoista palveluun. Halutessaan arvostelijat voivat lisätä myös otettuja kuvia safkoista. Mitä enemmän käyttäjiä ja arvosteluita, sen parempi. Lisäksi palvelusta on myös Android- ja iPhone -sovellus. Sovelluspuhelin paikantaa käyttäjän kartalle ja näyttää lähinnä olevat ravintolat, sekä tottakai arvostelut. Sovelluksen voit asentaa Android Marketista ja AppStoresta veloituksetta. Omia arvosteluja voit kirjoittaa puhelimella tai tietokoneelta. Kyseinen palvelu on yksi parhaista, joita älypuhelimille on viime aikoina tullut! Kaikki vain syömään, arvostelemaan. Lisää turinaa Eat.fi blogista!

Steak Hunting @ Lappeenranta

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , on helmikuu 11, 2011 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
Reippaan viikon verran kestäneen työkomennuksen aikana allekirjoittanut on etsiskellyt rouheita pihvejä Lappeenrannan maastosta. Ensinnäkin – näin lähellä rajaa ei sitten ennen olla oltu. Toisekseen – mihin hemmettiin sitä sitten menis? Onneksi iPhone ja Android -alustoille löytyy loistava sovellus nimeltään Eat.fi! Ensinnäkin – sovellus paikantaa isäntäväen kartalle ja näytää lähistöllä olevia ravintoloita, sekä juottoloita. Mikä parasta, palvelusta löytyy lisäksi käyttäjien arvosteluita, jolloin pystyt hieman haarukoimaan minne lähdet skruudaamaan. Ongelmana on vain arvosteluiden niukkuus. Koska kuntokuurissani oli menossa palautumisjakso, valikoitui kohteiksi hotellin lähistöltä löytyvät Olé, Tassos ja Wanha Makasiini.

. . .

Ravintola Olé

Olin jo hieman ennakkoon tutkaillut netistä raflan sivuja, sekä muita arvosteluita (no eipä montaa kylläkään löytynyt). Muutama kollega lisäksi kehui paikan grillipihvia, joten lets testataan!

Paikka on ihan mukavan oloinen, ripauksen espanjalaistyylinen ravintola Lappeenrannan keskustan liepeillä. Ensikosketus oli mukava – ei ruuhkaa, joten sopivaan nurkkaan lymyilemään. Tosin eikös se sanonta mennyt, että älä mene tyhjään ravintolaan? Grillipihviä mediumina, paholaisen hillolla – kiitos. Ruokajuomaksi tummaa olusta, sekä punkkua ja odottelemaan, josko ennakkoon kehuttu pihveröinen lunastaisi ennakko-odotukset. Nooh – eipä tuo esteettisesti mikään hitti ollut. Jokseenkin tuli sellainen fiilis, että mieluummin sitten kunnolla tavaraa lautaselle, viis miltä näyttää. Taisi se Sikke Sumarikin sanoa, että se maku kuitenkin ratkaiseen – no maistetaan. Sen verran monta pihviä on tullut vedettyä, sekä itsekkin tullut paistettua, että jonkinlainen odotusarvo pitää pihville olla. Ja niin oli. Valitettavasti tällä kertaa ne ei tosin kohdanneet ja pihvi pääseekin vain tyydyttävälle tasolle. Pihvi oli vetinen ja mauton. Kypsyys ihan ok, mutta eipä oikein mitään muuta sanottavaa. Olikohan kunnolla parilaa edes nähnyt tai oliko edes tuoretta laisinkaan. Paholaisen hillo hieman pelasti tilannetta ja olikin erittäin hyvää. Paikka toimii varmasti lounasravintolana mainiosti, mutta pihviä en siellä toistamiseen uskaltaisi tilata. Henkilökunta oli asiallista ja kävipä jopa muutaman kerran tarkistamassa allekirjoittaneen nestetasapainoa kunnossa – kiitos tästä.

. . .

Ravintola Tassos

Odotukset korkealla marssin seuraavaksi Valtakadulla sijaisevaan kreikkalaistyyppiseen ravintola Tassokseen. Ennakkotiedot Eat.fi:stä, sekä muutamalta kollegalta. Josko täältä löytyy kunnon pihviä? Ainakin ensituntuma mestaan on odottava. Paikka miellyttävän oloinen ja vastaanotto on ystävällinen. Kynttilät pöytään ja sitä tummaa olusta kiitos. Listalta valikoituu, kuin ennakoituna grillipihvi mediumina. Tarjolla on myös ihan napakka salaattipöytä, josta löytyy myös hyvää fetaa, oliiveja ja sipulia, sekä tuoretta leipää. Ihan toimivaa ajan tappamista. Pihvi tulee nopeasti ja kaikki ok. Makua on reippaasti, ehkäpä suola & mustapippuri olisi riittänyt, mutta päällä on jokin mausteseos – oisko se nyt sitten jotain kreikkalaistyyppistä (perinteinen toimii kuitenkin paremmin). Hyvää ja maistuvaa, joskin eniten ihmetyttää pihvin paksuus. Tämä oli lähempänä leikettä tai nuijittua lehtipihviä, kuin grillipihviä, johon allekirjoittanut on tottunut. Paprikadippi ja fetakuorutettu tomaatti toimii hyvin, mutta siihen tämä kokemus sitten jäikin. Alun mukavan vastaaoton jälkeen henkilökuntaa ei sitten kiinnostanutkaan lainkaan. Se on vain näin, että nestehukka ajaa ketutukseen ja sitä onkin sitten hankala korjata. Jep – pihvit naamarissa ja sitten venttaillaan, josko jotain kiinnostaa edes lasku tuoda anelematta. Skippaan peräruoat ja otan laskun. Hyvää safkaa, kiitos – mutta kaiken hyvän fiiliksen romuttaa välinpitämätön palvelu. Nyt on sitte Tassoskin nähty!

. . .

Wanha Makasiini

Semihypetystä löytyy verkosta jonkin verran, joten pakkohan tämä oli käydä testaamassa. Ensivaikutelmana tästä paikasta huokuu tunnelmallisuus. Paikka on juuri sellainen, jossa allekirjoittaneelta katoaa ajantaju, sekä järkiperäinen ajattelu – tunteella mennään ja se normaalisti tietää mukavaa loppulaskua.

Pöytään päästyämme kynttilät liekille ja herkkää tunnelmaa vanhoille ruttunaamoille kera tumman oluen. Mestassa oli menossa pihviviikot ja tarjolla oli myös listalta poikkeavia annoksia, kuten hevosta yms. mukavaa. Itse nappasin annokseksi juurikin hieman järeämmän setin, joka piti sisällään myös grillipihvin. Lisäksi mukana oli kanaa ja possua vartaassa. Kotvan kuluttua annokset pöytään ja rock & roll! Tällä kertaa pihvi ensinnäkin näytti siltä, mitä grillipihvin (härän ulkofile) pitääkin näyttää. Pinta on reippaan ruskea – rapea ja mehukas. Mausteena suolaa ja mustapippuria. Kypsyysaste juurikin haluttu, eikä varmastikaan ollut mikään vaikea paistaa – eihän? No miltä sitten maistuu? Helvetin hyvältä! Nyt alkoi pihvi nousemaan sille asetettuihin odotusarvoihin. Maustevoi oli erillään dipin omaisesti, jolloin sen määrää pystyi itse tuunaamaan. Sipulirenkaat taisi olla peruspakasteita, joskin ei haitannut. Kana-possuvarras oli maistuvaa, joskin ei mikään välttämätön pihvin rinnalla – nyt vain oli nälkä!

Kun kerran pihvi päräyttää tajunnan, voiko sen tuomaa fiilistä sitten mikään pilata? Kyllä voi ja todella helpostikin. Siihen riittää vain ripaus välinpitämättömyyttä henkilökunnan suunnalta ja tätä on hyvä varmaan hieman avata lopuksi.

Mikä erottaa surkean palvelun hyvästä palvelusta? Ero saattaa olla joillekin meistä mitättömän pieni. Riittää kuitenkin, mikäli se vaikuuttaa juuri SINUN omaan fiilikseen. Kun tarjoilijat ovat aidosti kiinnostuneita, että juuri SINUN kokemuksesi on paras mahdollinen, silloin puhutaan juurikin fiiliksestä. Minulle riittää aito ja iloinen ote läpi ruokailun. Edes pari kertaa tänä aikana olisi hyvä tarkistaa ruokajuomien riittäminen ilman, että joudut itse tuskailemaan ja etsimään katseellasi tarjoilijaa. Toisekseen törmään siihen, että joku käy koko ajan kysymässä ”Maistuuko?” Anteeksi vain, mutta myös selvä teennäinen ”Meidän nyt on pakko kysyä, kun käskettiin” ei vain toimi. Tarjoilijalla on siis paljonkin pelissä, joskin suurin virhe taitaa olla uskomus, että kaikki viihtyvät, kun ovat hiljaa, sekä riittää, että olet paikalla tarvittaessa. En itse ole mikään ruokakriitikko, syön elääkseni ja elän syödäkseni – välillä ihan mitä vain. Enemmänkin koen asioita tunteen kautta. Paikka, ruoka ja ihmiset. Hyvä ruoka ei pelasta keskinkertaista palvelua, ja toisinpäin.

No olisiko huonosta pihvistä pitänyt valittaa? Entä olisiko pitänyt vaatia palvelua? Osan mielestä varmasti – mutta miksi? Jos kerran se pihvi oli huono, se oli ja pilasi fiiliksen. Ei se fiilis palaudu hyvityksellä ja sama pätee palveluun. Toisekseen en aina usko, että henkilökohtainen palautteeni mitenkään vaikuttaa jatkossa. Toki poikkeuksiakin on, mutta muutokseen alkaa vaikuttaa vasta yleinen palaute. Minä koen, että henkilökohtainen hyvitys on vain yksi keino vaikuttaa mielipiteeseeni paikasta, mutta en usko sillä olevan muuta vaikutusta. Saatan ehkä antaa hieman positiivisemman palautteen, mutta paikan tai safkan taso pysynee ennalla ja tässä kohtaa haluaisin olla pahasti väärässä!

Hell’s Night V @ Jack The Rooster

Posted in Chili, Menoa & meininkiä with tags , , , , , , , on tammikuu 31, 2011 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto

Härkästä chilimättöä Roosterissa

Hell yeah! Reipas vuosi on sitten vierähtänyt ensimmäisestä Hell’s Nightista. Neljä kertaa vuodessa Poppamiehen ja Roosterin yhteistyössä suunnittelema tulisten ruokien iltama tarjosi nyt viidennen kerran chilillä terästettyä ruokalistaa, sekä varmasti hyvää fiilistä kaikille paikan päälle ehtineille. Kuten aikaisemmatkin setit, kattaukset oli loppuunvarattuja ennakkoon eli mikäli mielit paikalle seuraavaan Hell’s Nightiin, kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

Fire Starters

Alku(tuli)paloja oli tarjolla kolmeen lähtöön Forrest Gumb from Hell katkarapuhässäkkää kahdella eri tulisuudella. Babe meets Mr. Potatohead chipotlella tuunattua pekoni-pottukeittoa, sekä omalle lautaselle päätynyt täytetty paprikasetti Nightmare on Chili street. Tulisuutta kahden pääkallon verran oli sopiva lämppäri kohti pääruokia. Osa seurueesta totesi, että annos olisi helposti mennyt pienellä miehellä jo pääruoasta. Tai sitten tulisuus tuli näille herroille yllätyksenä?

. . .

Main Courses

Pääruoat olisin henkilökohtaisesti halunnut tilata kaikki! Sen verran herkulliselta lista kuulosti. Poikkeuksena aikaisempiin Hell’s Nighteihin, tällä kertaa listalla ei nähty yhtään yhden pääkallon annoksia. Asiakaspalautteiden perusteella kun ovat olleet liian mietoja. Tästä voidaan olla montaakin mieltä ja pitää varmasti paikkansa, mikäli chilit maistuu enemmänkin ja ketsupin korvaa +7 luokan chilisoosit. Silti myös kahden ja kolmen kallon annokset olivat herkullisia. Amatöörinä mietin myös sitä, että erilaiset chililajit, sekä erilaiset lisukkeet toimivat hieman eritavoin.

Live and Let Die – jambalayaa asenteella. Kanaa, härkää ja talon omaa chilimakkaraa, sekä piri-pirikastiketta. Mukana oli myös Voodoo Mehua, josta mukaan tuli reippaat sävärit. Tulisuutta kolme kalloa ja piti aika hyvin kutinsa. Eräälle seurueen ruokailijalle tämä oli kolmen haarukan -jambalaya. Kaikki kunnia, että pystyy myöntämään sen, että olihan tulista ja perään reippaasti olutta (myyntimiehet on janoisia – aina).  Texas Chili Sauce Massacre. Oma valinta oli selvä heti listan nähtyä. Ja se miehekäs vuohenjuustosiivu piti lupauksensa. Kyseessä oli pikemminkin kiekko, kuin siivu, sekä päällä naga-hunajahässäkkää. Basilikalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla maustettu muusi oli muuten herkullista. Tulisuutta neljän kallon verran, joskin jälkeen päin hieman askarruttu, että olikohan mennyt kallot ristiin vai kävikö juuri niin, että muut lisukkeet leikkasivat tulisuutta? Jokatapauksessa loistava, sekä kyllä – mukavasti lämmittävä setti!

Death Fish, kermaista lohipastaa Chipotlella ja tuoreilla chileillä olisi ollut myös varmasti maistuva, mutta skippasin annoksen oletetun mietona. Kertokaahan joku millaista oli, mikäli naamiota kohden tuli vedettyä. Full Chili Jacket piti ilmeisesti sisällään alkuruokien täytettyjä paprikoita, sekä basilikamuusia. Menisin sanomaan, että oli hyvää oli varmasti. Night of the Chilihead oli toinen tulisista pääruoista, härän ulkofilettä joka näin jälkeen päin olisi ollut oiva valinta. Ilmeisesti potkua oli karvan verran enemmän, kuin listan kanafileessä.

. . .

. . .

. . .

. . .

Ultimate Death Burger

Voin sanoa, että Original -versio on tulinen. Ihan oikeasti tulinen. Mikäli siitä olet selvinnyt, tässä on seuraava haaste, mikäli yllytyshullu -periaatteella mennään. En edes lähde vääntämään siitä, millainen makuelämys on kyseessä, koska kyseessä on enemmänkin henkinen haaste, kuin kulinaristinen makunautinto. Ei siinä, onhan burgerit ihan helvetin hyviä ja näin varmasti on näiden klassikoidenkin kanssa. Homman on nimi on ottaa ukosta tai akasta mittaa. Peräti seitsemän pääkalloa, vastuuvapautus ja tarjolla vain todistetusti UDB:n pikkuveljen kaataneille. Purseri sisältää peräti 90g Naga -sosetta ja hieman alle tämän taitaa olla tämän chilin syönnin maailmanennätys. Nyt on kyseessä on sen verran härkänen setti, että laittaa hiljaiseksi. Pitää kuitenkin muistaa, että sen verran allekirjoittanut on yllytyshullu, että tämä saattaa olla yksi vaihtoehto, kun Hell’s Night 6:66 näkee päivänvaloa. Alla tuntumaa UDB:hen ala Poppa-Makko. Kun tämä kaveri laittaa isoa rastia, on kyseessä ihan oikeasti kovaa kamaa. Jopa DevilChef hiljenee ja katsoo jyrkästi yläviistoon! Näin Poppamiehen Marko sen kiteyttää: ”Voi Jeeuksen Saatana!”

Afterburners

Kävi jälleen kerran niin, että pitkän viikonloppurallin jälkeen reippaan tulista herkkua ja pöytäseurua alkaa väsähtämään. Illan apinat irti -tyylinen röpöttely päätetään suosiolla jättää seuraavaan kertaan. Pari sitkeää sissiä maistelee vielä jälkkäriosastoa, joista oma valinta oli Clockwork Orange. Hemmetin hyvää juustokakkua ja raikasta Habaneroa. Potkua oli mukavasti ja makua sitäkin enemmän. Hellfighter ja munkkiosastoa olisi kyllä pitänyt päästä maistamaan, varsinkin tuota Hopeatoffeekuorutusta. Bloodline – vaniljajäätelöä chilikermavaahdolla ja chilimansikkahilloa. Tulisuutta olisi kuulemma voinut olla enemmän, joskaan itse en päässyt herkkua maistamaan. Itse nappasin vielä juustokakulle Aji Roscan, joka oli napakka ja kirpeä. Näitä kun sais muualtakin perskele! Pillillä reippaasti huuleen ja napauttaa mukavasti tuonne kitalakeen – Hell Yeah!

. . .

. . .

Kokonaisuudessaan ainakin meidän kattaus oli erittäin hyvin onnistunut. Jostain olen lueskellut Roosterin palvelua muutoin, mutta ainakaan nyt ei ollut mitään moittimista – päinvastoin. Arvostan suuresti, kun joku viitsii ylläpitää nestesapainoani ja käväisee pöydässä useamman kerran kattauksen ajan. Safka oli erinomaista, sopivan tulista ja ainakin itse sain juurikin sitä, mitä hain. Oman viehätyksen settiin tuo juurikin se, ettei vastaavaa listaa tulisuudeltaan ole usein tarjolla. Idea on loistava ja toivottavasti näemme vielä monta kattausta lisää! Kauhukeittiö kiittää!

Tulista pizzaa Napolissa

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , , on syyskuu 7, 2010 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto

Habanero Pizza – Toro Vesuvio

Pari kertaa tullut nyt lounastettua Tampereella Pizzeria Napolissa, enkä toistaiseksi ole uskaltanut normilistalta tilata, kuin Habanero Pizzaa. Ensinnäkin runsas 100 pizzan lista on jo pelkkää ilotulitusta lukea – kun vielä olisi joskus aikaa käydä lista myös syömällä läpi. En voinut vastustaa kiusausta tuon Habaneron kanssa ja pakkohan sitä oli tilata toistamiseen. Päältä löytyy härkää, kaktussuikalaite, ananasta ja itse habaneron puolikkaita eli 3-4 kokonaista. Ja kylllähän lätyssä potkua on. Lisäksi kastikkeeksi on päässyt luikertelemaan itse Texas Pete, joskaan ei itsessään mikään kovin tulinen ole. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta viimeisellä kerralla lätty oli vetinen. Ilmesesti ihan ok mesta – pitää käydä uudelleen testailemassa listan muita ehdokkaita. Kai sitä pitää itsellekin ostaa oikea pitsauuni, kun ei sellaista vielä ole. Tästä voisi aloittaa…

%d bloggers like this: