Arkisto kohteelle ruokahaaste

Kauhukeittiö mukana makkaraskabassa

Posted in Menoa & meininkiä with tags , , , , , on helmikuu 25, 2013 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
tuxpi.com.1361202681Olettehan käyneet jo tutustumassa makkararesepteihin Snellmannin sivuilla? Helvetinköökkikin uskaltautui mukaan pitkähkön harkinnan jälkeen, tosin pekonimatossa savustettu liha ei nyt lähtökohtaisesti voi olla, kuin hyvää ja ryhdikästä. Pientä omaan suuhun sopivaa viritteyä täytteeseen ja käsillä on varma, erittäin helppotekoinen hitti! Kylkeen raikasta Coleslaw -salaattia ja kyytipojaksi Kauhukeittiö suosittelee tummaa olusta!

Käykäähän tutustumassa ja napsuttakaa Kauhukeittiö sijoituksille

snellman

Mainokset

Burgerifilosofiaa – Perfect Burger

Posted in Burgereita with tags , , , , , , , , on tammikuu 13, 2013 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto
perfect burger

Täydellinen hampurilainen – onko sellaista?

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa syönyt todella hyvän burgerin. Sellaisen, joka laittaa pään nyökkäämään. Osoitat sormella burgeria sanomatta mitään. Wow – that’s a tasty burger! Samaista aihetta olen pohtinut ja muutaman vuoden verran – burgerifilosofiaa. Hyviä hampurilaisia on helppo tehdä. Mutta sellainen, joka laittaa hiljaiseksi. Aina on jotain, joka ei vaan ole napsahtanut kohdalleen – jotain puuttuu. Moneen otteeseen burgerit ovat olleet taivaallisia esim. Savuinen Guinness Juicy Lucy hiiligrillissä. Samaa aihetta on pohdiskeltu myös muualla, joista Helvetinköökkin pärähti eniten Keittiönatsin burgerit. Toisaalta – burgerit ja pizza ovat aina hyviä, vaikka eivät hipoisikaan täydellisyyttä. Jos kerran treenaamalla, useita kertoja kokeilemalla Kauhukeittiön ribsit ovat kerta toisensa jälkeen parempia, samaa teoriaa voidaan toteuttaa myös burgereihin. Aikoinaan saatiin esiin huikeita reseptejä Burger Fightin tiimoilta, joten pitäisiköhän vastaava potkaista jälleen käyntiin?

Pihvi – burgerin sielu

Pihvi on hampurilaisen tärkeimpiä elementtejä. Keskinkertaisen pihvin voit pelastaa hyvällä kastikkeella ja muilla lisukkeilla, kun taas hyvää pihviä nämä korostavat entisestään. Burgerpihvissä pitää olla rasvaa. Rasva on makua. Aikaisemminkin viittaillut jenkkien lihakulttuuriin, jossa jauhettua lihaa löytyy erilaisin variaatioin ja usein burgereihin suositteluna löytyy ”80-20” -yhdistelmä eli rasvaa sinne pihviin! Tähän mennessä parhaat burgerpihvit on tullut naudan etuselästä ja paistista. Mikäli näen hampurilaisohjeen, jossa pihvi tehdään valmiiksi jauhetusta ja pakatusta jauhelihasta (olkoon, vaikka kuinka hyvää), jätän lukemisen siihen. Täydelliseen hampurilaiseen liha jauhetaan itse. Käsiveivit eivät maksa niin paljoa, että se vaiva kannattaisi säästää mahtavasta burgerielämyksestä. Trust me! Niin paljon olen burgereita vääntänyt ja parhaat ovat olleet aina itsejauhettua, hyvästä lihasta. Ja ennen kaikkea – tiedät tasan tarkkaan, mitä lihaa burgerissa on. Hyvää ihaa ei juurikaan tarvitse edes maustaa – suola ja pippuri riittää.

Hampurilaissämpylät – DIY

Jos kerran tavoitteena on täydellinen hampurilainen, on panostettava myös burgerin sämpylöihin. Helpoiten huijaat itseäsi valmiilla, kaupan hampurilaissämpylöillä. Joo, kyllä – ne on ihan ok. Ei niissä mikään nyt näin pahasti ole pielessä. Haluan vain nähdä sen kauniin päivän, jolloin kaupan pussista löytyvä sämpylä on parempi, kuin keskinkertainen DIY -hampparisämpylä. Omat versiot ovat oikean suuntaisia, mutta niistäkin puuttuu edelleen jotain eli joutuvat tänä vuonna uudelleen suunnittelupöydälle.

Burgerista puhuttaessa tulee lähes jokaiselle mieleen pihvi sämpylöiden välissä. Burgeri voi olla paljon muutakin ja burgerista puhuttaessa taitaa se alunperin tarkoittaa juurikin tuota jauhettua pihviä. Sämpylät voi vaihtaa esim. patonkiin tai johonkin muuhun leipään. Open burgerissa käytetään vain pohjaa, jonka päälle burgeri kasataan. Tai komeus voi koostua salaatista ja muista burgerin omaavista raaka-aineista, sillä tärkeintä burgerissa on kuitenkin maku. Ja nyt haetaan täydellistä sellaista!

Mitä muuta burgeri tarvitsee?

Ei välttämättä juurikaan mitään. Mikäli liha ja sämpylä ovat kohdillaan, ei juuri mitään. Tosin hyvät lisukkeet korostavat makuelämystä ja tästä eteenpäin mennään enemmänkin omien mieltymysten mukaan. Yksi itselle tärkein asia burgerissa on juusto. Jälleen kerran – kuinka helppoa onkaan napata sieltä juustohyllystä ne valmiiksi pakatut Cheddarjuustoviipaleet? Nakkaa se paketti takaisin ja marssi sinne ”oikealle juustotiskille”. Sinne, jossa saattaa olla myös se täti tai setä hieman kertomassakin juustoista. VAROITUS: Kyllä – saatat joutua hieman juttelemaan. Fakta on kuitenkin, että burgerisi tarvitsee kunnon juustoa. Ihan perus Cheddar maistuu huikealle hyvän pihvin päällä ja löytyy myös usein maustettuna. Viimeksi nappasin mukaan Jalapenolla maustetun palan – excellent indeed!. Pitäisi varmaan rohkeamminkin kokeilla erilaisia juustoja burgereissa.

Ehkä hieman raikasta ja rapeaa salaattia? Ehkä sipaisu ketsuppia tai sinappia? Hieman burgerin luonteesta riippuen väliin voi laittaa lähes mitä vain. Liian täysinäinen burgeri tosin menettää vahvojen elementtien arvoa, mikäli tungetaan täyteen kaikkea mahdollista. Kyllä, aivan huikeita makuja, mutta lähtisin silti väittelemään, että täydellisessä burgerissa less is better. Pekoniburgeriin pekonia, Ranch burgeriin ehkä jotain maissihässäkkää, punasipulia tai jopa sipulirenkaita. BBQ -kastiketta ketsupin sijaan ja jälleen otetaan pari askelta lähemmäksi. Osa kiroaa majoneesit burgereista, mutta onkohan sitten vain makuasia? Burgereista puhuttaessa teen majoneesin aina itse ja hyvinkin usein maustan miedosti chilipyreellä.

Burgerin paistaminen

Kun peruselementit on kohdillaan päästään burgerin rakentamiseen ja tärkeimpään osaan – paistamiseen tai grillaamiseen. Pihvit voi ihan hyvin paistaa esim. valurautapannulla. Pihvit luonnolisesti huoneen lämpöön hyvissä ajoin. Ei kannata ajaa ihan täysillä, hieman öljyä ja voita alle ja menoksi. Pihvi pannulle, ei härvätä, eikä missään nimessä painella. Annetaan sen pihvin olla ja kypsyä. Kääntö ja toiselle puolelle sama, kunnes lihasnesteet pukkaa pihalle. Joskus maustan jo burgeritaikinan, joskus vasta pannulla. Pari siivua juustoa päälle hieman sulamaan ja sitten kasaamaan.

Koska nyt höpistiin täydellisestä burgerista, on myös puhuttava hiiligrillistä. Vasta hiiligrillissä pihviin tulee riittävästi luonnetta, jotta sitä voidaan edes miettiä täydelliseksi. Jälleen – kyllä, pannulla siitä pakatusta bulkkijauhelihasta tulee hyvää, mutta nyt mennään hieman eri kerhossa. Eikä tässä ole kyse mistään keulimisesta, vaan monesti huomattuja faktoja eli ei pidä suuttua, jos oma burgeri on omasta mielestä täydellinen. Sehän on hieno juttu! Hiiligrilliin epäsuorasti eli hiilet toiselle puolelle. Pihvit suoraan hiilien päälle ja kansi kiinni. Käännetään ja kansi kiinni. Mahdollinen maustaminen, juustot päälle – siirretään toiselle reunalle ja kansi kiinni. Annetaan juuston hetken sulaa, lihakin kypsyy ja sitten kasataan. Ai miten kauan paistetaan? Ehkä tärkein asia, mitä olen vuosien varrella oppinut grillaamisesta on täsmälliset grillausajat. Ne eivät pidä aina paikkaansa. Grillaamisessa ne ovat aina suuntaa antavia. Opettele mieluummin itse grillaamaan – epäonnistu ja opi! Grillit ovat erilaisia. Lihat ovat erilaisia ja olosuhteet ovat erilaisia. Kun riittävästi treenaa, kehittyy myös vaistot. Opit arvaamaan, vaistoat, milloin käännetään, milloin pitää laskea lämpöä. Opi grillaamaan tunteella, täydestä sydämmestä. Tämä jos mikä on parasta grillaamisessa.

The Hunt Of The Perfect Burger

Täydellisen hampurilaisen metsästys on alkanut. Uskallatko ottaa haasteen vastaan vai löytyykö se jo omasta reseptiarsenaalista? Lähettäkää ihmeessä linkkejä hyviin tai täydellisiin burgereihin. Tai laittakaa meilillä, tai kommentein omat versiot. Kuka tietää, jos vaikka parhaista parhaimmille lähtee jotain spessua. Ehkäpä kaikkein hienointa olisi kuitenkin löydää muutama aivan huikea burgeriresepti lisää. Vaikka kesään ja monen varsinaiseen grillauskauteen on vielä reippaasti aikaa, ei hyviä burgereita kannata missään nimessä unohtaa. Pannut kuumiksi ja päräyttämään. Kauhukeittiössä hiiligrillit savuaa läpi vuoden, mutta kuka heittää ensimmäisen version ja onko siitä täydelliseksi burgeriksi. Let the heat go on!

Death Burger

Posted in Burgereita, Menoa & meininkiä with tags , , , , , , , on syyskuu 3, 2010 by DevilChef

Kauhukeittio.fi BBQ sivusto

Helvetin tulinen burgeri

Aiemmin tänä keväänä sain ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua Tampereella Roosterin ja Poppamiehen järjestämään tulisten ruokien kattaukseen, Hell´s Nightiin, jonka yksi kulmakivi on Death Burger. Viattoman näköinen purseri, josta aistit rouhean raikkaan salaatin, suussa sulavan pekonin, sekä herkullisen pihvin salsakastikkeineen. Todellisuudessa tämä veijari on Suomen tulisin ravintola-annos. Koko annoksen alle 30 minuutissa syönyt palkitaan Death Burger -paidalla, sekä nimi kaiverretaan Hall Of Fame tauluun todistukseksi suomalaisesta sisusta, urhoollisesta, sekä hulluudesta. Huomioi, että suorituksen aikana ei tarjoilla maitotuotteita tulisuuden lieventämiseksi. Lupasin syödä burgerin vuoden 2011 puolella, mutta eihän Vorssalaisia paljoa tarvitse yllyttää. Koitokseen lähdettiin aurinkoisena iltapäivänä 1.7.2010.

Sotasuunnitelma oli valmis. Huhujen mukaan suurin osa syöntiyrityksistä on kaatunut ranskalaisiin, jotka potkivat ja lisäävät tulisuuttaa, mikäli ne popsitaan itse burgerin jälkeen. Pelimiesten elkein aloitimme ranuista. Helvetin hyvistä ranuista. Sitä vain naureskeltiin, notta onhan tämä vielä hyvää ja näin se oli. Ranut ääntä kohden ja sitten ottamaan miehestä ja naisesta mittaa – neljä DB:tä kiitos!

Ilmehän sen kertoo – hieman arveluttavaa. ”Ei se voi nyt niin tulinen olla…”. Mainittakoon vielä, että DB:n saa tilattua myös kasvisversiona ja burgeri on myös Roosterin normaalilistalla. Isoon nälkään setin voit tilata myös tuplana. Arvoitukseksi jäi, onko Duoble DB kahden paidan veto – tuskin, koska ei taida tuo pihvi itsessään olla se tulisin osuus tästä kaverista.

Jahas – ranut onnellisesti takana (edelleen helvetin hyvät ranut) ja sitten itse pääruoan kimppuun. Ensiksi DB kahteen osaan. Reipas pala haarukkaan ”Hmmm… pekonia…” Ensipuraisu – potkaisee. Potkaisee uudelleen – nousee edelleen. Vielä vaan nousee. On se tulinen – pakko myöntää.

Hikea puskee koko tiimille. Rauhallinen, herkkä kynttiläillallinen on kaukana, kun DB alkaa ottamaan otetta haastajistaan. Muistan joskus yläasteajoilta, kun hoilasimme Klamydin biisiä, jossa kertsi menee tyyliin ”Naama puutuu”. Nyt se puutui tosissaan. Puhuminen menee sössötyksen puolella, vettä menee litratolkulla ja herkullinen pieni purserin perkule muuttaa raavaat miehet tuskaisiksi pikkuleideiksi.


* * *

The Hall Of Fame

* * *

1.7 means 6:66

* * *

The Death Burger t-shirt

Burgerin syömisestä oli allekirjoittaneella nautinto kaukana – suoritus hetkellä. Burgeri selätettiin täysin asenteella. Muista vielä keväisen Hells Nightin pohdintoja ”Ensin ranut ja sitten vaan painaa menemään – se polttaa ekalla puraisulla – sitten vaan painaa eteenpäin” DB ilman maitoa hieman alle 20 min – Job done. Oli aika puhista – tuskaa. On se tulinen. Se on oikeasti tulinen. Huhujen mukaan Death Burger sisältää Poppamiehen Manala ja Ahjo -kastikkeita. Viimeisessä Hell´s Nightissä oli tarjolla uudistettu resepti, jossa maistuu enemmän tuore chili. Hyvä näin, koska varsinkin tulisimmissa kastikkeissa chiliuutteen maku/haju puskee läpi, peittäen itse chilien maut. Mennään syömään, mikäli haastajia löytyy. Sitä ennen kannattaa kokeilla hieman omia rajoja Poppa-Markon ”varjo DB:llä”

Copycat Death Burger by Poppa-Marko

Urheutta ja taisteluhenkeä Helvetinköökin röpöttelijät hakevat täältä:

Iron Maiden: Dance Of Death

%d bloggers like this: